Tällä kertaa kerron omasta (sairaalloisesta?) kiinnostuksestani näyttämötaisteluun, ja hieman sitä, mistä se kumpuaa. Mitä edes on näyttämötaistelu?

Suomen näyttämötaisteluyhdistys määrittelee kotisivuillaan näyttämötaistelun:

Näyttämötaistelu on teatterin alalaji, jonka tarkoituksena on luoda katsojalle illuusio väkivaltaisesta tilanteesta, huolehtien samalla sekä esiintyjien että katsojien turvallisuudesta. Näyttämötaistelussa harjoitellaan tekniikoita, jotka mahdollistavat oman kehon sekä erilaisten aseiden käytön joko kameran edessä tai lavalla. Siinä opetellaan kaatumaan, lyömään ja ottamaan vastaan hyökkäyksiä kuten missä tahansa taistelulajissa. Kuitenkin sillä erotuksella, että ne tehdään näyttävästi, teatterin keinoin sekä toisistaan huolta pitäen ja tietenkin katsojalle esiintyen. Esiintyminen onkin näyttämötaistelun sydän ja erottaa sen varsinaisista taistelulajeista. Toisia ei pyritä vahingoittamaan eikä mitään tehdä ”oikeasti”!

Allekirjoitan itse suuren osan näistä ajatuksista. Käytännössä näyttämötaistelu todellakin on tätä. Tämä määritelmä on kuitenkin minimi: jos näitä asioita ei ole, ei näyttämötaisteluakaan ole. Siltikin… se voi olla paljon muutakin.