Olen pohtinut pitkään, miten ihmiset tarkalleen ottaen käyttävät katsettaan elämässään. On tietenkin monia konventioita – joista teen juuri pientä videosarjaa esimerkkeineen – ja monia tutkimuksia katsekontaktin intensiivisyydestä. Kuuluisimpia lienee hiljattain esimerkiksi New York Timesissa julkaistu facebookissa paljon julkisuutta saanut ‘katson ihmistä silmiin neljä minuuttia’-vinkki varmaan rakastumiseen. Tietenkin tuohon vinkkiin kuuluu myös psykologisesti rakennettu 36 kysymyksen sarja, johon vastataan tämän ensikohtaamisen aikana – rehellisesti.

Tanssissa joutuu usein katsomaan partneria silmiin: voi myös tarkkailla ympäröivää tanssilattiaa tilan toivossa (ns ‘floorcraft’), tanssia silmät kiinni (kun olet vietävänä ja tanssi on suhteellisen hidas) tai vaikka vain hymyillä ja iskeä silmää tanssiville tutuille. Tietenkin on kohteliasta kuitenkin pitää katsekontakti myös parin silmissä. Useimmiten ei kannata ilman lupaa vilkuilla silmiä alemmaksi: jos parilla nyt ei ole vallan häikäisevä asukokonaisuus.

Joku joskus myös kertoi minulle, että liian pitkässä katsekontaktissa toinen on joko aikeissa tappaa sinut tai aikeissa harrastaa seksiä kanssasi. Usein pitkä katsekontakti luo mielikuvan juuri tästä. Toisaalta… klassisessa eurooppalaisessa katuteatterissa käytettiin katsekontaktia myös toiseen tarkoitukseen: ihmisten mielenkiinnon ylläpitoon. Olen myös usein modernissa teatterissa nähnyt oikeasti näkevän katsekontaktin intensiteetin.