- NÄYTTÄMÖLÄHEISYYS -

Näyttämöläheisyys on käsite, jonka avulla kuvaan näyttämöllä tapahtuvan intiimien ja läheisyyttä sisältävien kohtausten tekniikkaa.

Näyttämöläheisyyden käsite

Näyttämöläheisyydessä on kyse siitä, että intiimien teatterikohtausten käsittely vaatii herkkää,  tarkkaa ja tehokasta lähestymistapaa ohjaukseen, koreografiointiin ja näyttelijäntyöhön. Tämä lähestymistapa on luonut erikoisalan, joka tunnetaan läheisyysohjauksena.

Intiimejä kohtauksia ovat esimerkiksi kohtaukset, jotka kertovat seksistä, koskettelusta tai alastomuudesta, mutta myös kohtaukset, joissa vastaava tunnetason läheisyyden mielikuva syntyy ystävyyden, perhesiteiden tai vaikka toveruuden kautta. 

Tärkeimpinä perusperiaatteina läheisyyden kanssa työskentelyssä on lähteä rakentamaan näyttelijäntyötä koreografisesti, tarinapohjaisesti ja keskustellen. Tämän lisäksi erityisen tärkeää on esiintyjän hyvinvointi: tätä tuetaan innokkaan suostumuksen käsitteen kautta ja erilaisten käsittelykeinojen avulla. Näistä perusperiaatteista (Pillars) tarkemmin omien mentorieni sivulta Intimacy Directors International. sekä alla

Näyttämöläheisyyteen liittyvät vahvasti käsitteinä läheisyyden ohjaaminen (intimacy directing, intimacy choreographing) ja läheisyyden koordinoiminen kameratyöskentelyä varten (intimacy coordination).

Jos teillä on jotain kysyttävää tästä erikoisalasta, laittakaa minulle viestiä.

Oma kokemukseni

Pohjakoulutukseni on fyysisessä teatterissa ja olen opiskellut erilaisia tekniikoita intiimien näyttämötilanteiden hallintaan Intimacy Directors Internationalin alaisuudessa. Olen opettanut Suomessa erilaisia intensiivikursseja intiimipedagogiasta mm Intiimit hetket ja Lähisuhdeväkivalta.

Pyrin pedagogina luomaan työskentelyyn esiintyjille paineettoman tilan, ja antamaan tekijöille työkaluja oman kehon ja oman taiteellisuuden hallitsemiseen. Kyse ei ole mielestäni vain kohtauksista selviytymisestä, vaan parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamisesta keinoin, joita voi pitää eettisesti kestävinä.

En voi sanoa olevani vielä erityisen pitkällä tässä erikoisalassa, mutta olen silti Suomessa ainoa, joka työskentelee näiden työkalujen kanssa. Jaan mielelläni kaiken oppimani siitä, miten näitä tilanteita voi käsitellä.

Koska vasta verryttelen siipiäni tällä todella mielenkiintoisella ja haastavalla erikoisalalla. Jos sinulla on siis ajatuksia aiheesta, omia hyviä tai huonoja kokemuksia tai vaikka vain toive keskusteluseurasta, ota yhteyttä.

Tulevat suunnitelmani

Pyrin opettamaan ja ohjaamaan läheisyyttä Suomessa tarjoten erilaisille toimijoille kursseja siitä. Olen varannut loppuvuoden 2019 valmistautuakseni paremmin opiskelemalla aktiivisesti IDI:n alaisuudessa. Olen saanut tähän tutkimukseeni Svenska Kulturfondenin lärlingstipendium-apurahan sekä Suomen kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan.

Vuoden 2020 alusta olen hakenut erinäisiä taiteilija-apurahoja jatkaakseni työtä materiaalin tuomisesta Suomeen mahdollisimman tehokkaasti. Toivon, että minulle myönnettäisiin apuraha, koska silloin voisin tarjota parasta mahdollista läheisyysopetusta mahdollisimman laajasti erilaisille toimijoille ilman huolta omasta toimeentulostani. Jos läheisyystekniikoiden oppiminen voisi kiinnostaa teatteriasi tai sinua esiintyjänä, ota yhteyttä alla olevalla lomakkeella tai muuta kautta yhteydenottosivullani.

Läheisyyspedagogia opettaa koskettamaan toista ihmistä
Läheisyyspedagogia opettaa luomaan mielikuvan erilaisista ihmissuhteista
Kuvat Intiimit hetket -kurssiltani (2018)

NÄYTTÄMÖLÄHEISYYDEN PERUSPERIAATTEET

Näyttämöläheisyyden avulla kerromme ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden maailmasta. Näyttämöläheisyyden tekniikoilla vastaamme kysymyksiin siitä, mitä on kertoa intiimejä tarinoita ilman että riskeeraamme esiintyjän terveyden.

Käytän työssäni viittä Intimacy Directors Internationalin perusperiaatetta, pilaria. Sivustolla on lisää materiaaleja sekä mm flow-chart, joka avaa läheisyysohjaajan roolia.

Kertomus (context)

Kaikki teatteri perustuu ymmärrykseen olosuhteista, joissa sitä tehdään. Käytän sanaa kertomus, kun puhun näistä olosuhteista sillä ne vaikuttavat suuresti siihen tarinaan, jota kerromme.

Tärkeintä on ehkäpä ymmärtää, ettei kertomus johda tiettyyn koreografiaan. Pystymme aina kertomaan haluamamme tarinan tavalla, joka on suostumuksellinen ja koreografisesti selkeä. Joskus joudumme kuitenkin olemaan luovia ja joustamaan vision suuntaan.

Keskustelu (communication)

Kaikki teatteri on kommunikaatiota. Pidän suomenkielisistä sanoista, joten käytän sanaa keskustelu. Näyttämöläheisyydessä keskusteluyhteyden tärkeys korostuu työskentelyn kolmessa eri vaiheessa eri tavoin.

Ensinnäkin on tärkeää, että läheisyyteen liittyvä kommunikaatio tapahtuu jo ennen varsinaisten harjoitusten alkamista. Näyttelijän on ymmärrettävä, mihin lupautuu sillä yllätykset esimerkiksi alastomuuden luonteen tai läheisyyden esitystavan suhteen saattavat johtaa joko esiintyjävaihtoon – tai pahimmassa tapauksessa sairastumisiin ja työuupumukseen.

Toisekseen on tärkeää, että esityksen rakentamisen aikana keskustelemme siitä, millaisen kertomuksen haluamme välittää, meillä on tarkat selkeät sanat sovitulle koreografialle. Toisaalta olemme keskustelleet rajoista ja tarjoamme tilaa erilaisten siirtymäkeinojen käyttöön sekä raamit ammattimaiseen työskentelyyn.

Kolmanneksi on tärkeää, että esityksen aikana kommunikaatio työryhmän sisällä jatkuu. Ihmisten oikeuksia ja turvallisuutta kunnioitetaan yhä, sovitusta koreografiasta pidetään kiinni.

Suostumus (consent)

Käsitteenä suostumus on yksi monimutkaisimmista periaatteista.

Teatterissa tärkeää on löytää aina ns varma suostumus (enthusiastic consent). Näyttelijän on siis kyettävä ymmärtämään tarkasti, mihin, missä tilanteessa ja miksi hänen suostumustaan edellytetään. Lisäksi suostumuksensa voi aina perua eikä tätä perumista koskaan tarvitse perustella. Näyttelijä voi myös antaa suostumuksensa kokeilla jotakin vaihtoehtoa, mutta todeta sitten ettei pystyisi tekemään sitä koko esityskautta.

Työsopimuksen lisäpöytäkirjan kirjauksilla (esimerkiksi ‘rooli sisältää yläosattomissa oloa, simuloimattomia suudelmia vastanäyttelijän kanssa) voidaan pyrkiä selvittämään mahdollisimman tarkkaan etukäteen, mihin kaikkeen esiintyjä on valmis produktiota varten. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja meidän on varauduttava joustamaan sopimuksesta esiintyjän terveyden takia.

Tärkeää teatterityöskentelyssä on muistaa, ettei suostumuksellisesta työskentelystä voi puhua valtarakenteiden läpi. Ohjaajan kysymystä voidaan aina pitää käskynä ja hänen ehdotuksissaankin on usein tietynlaista painoa, joka pakottaa esiintyjät tottelemaan vaikkeivät he välttämättä todellisuudessa haluaisi. Tämä aiheuttaa usein selittämätöntä pahoinvointia esiintyjissä, jos he eivät ole tehneet huomattavaa määrää töitä omien rajojensa parissa.

Juuri suostumuksen takia on tärkeää, että produktiossa on läheisyysohjaaja tai läheisyyskoordinaattori, jonka tehtävä on varmistaa ettemme tee teatteria vain mukavuusalueilla – tai aiheuta traumoja – vaan voimme tehdä turvallisesti suostumuksellista riskialtista teatteria.

Sopiminen, selkeät valinnat (choreography)

Puhun sopimisestä tai selkeistä valinnoista, kun kuvaan yhdessä sovittua koreografiaa, scorea tai muuta ohjenuoraa, jolla esityksen toiminnot tapahtuvat. Teemme koreografisia ratkaisuja esiintyjien rajojen puitteissa ja pidämme kiinni näistä ratkaisuista. Tämä mahdollistaa sen, että pystymme pitämään esityksen muotokielen ja rytmiikan kasassa, ja silti tarjota esiintyjille vapauden tehdä omia ratkaisujaan hetkessä.

Useimmiten luomistyö tapahtuu esiintyjien impulssien ja rajojen pohjalta, ja se perustuu pitkälti jokaisen esiintyjän omaan henkilökohtaiseen prosessiin ja tapaan tehdä teatteria. Tarkoituksena ei ole luoda koreografiaa rajoittamaan esiintyjiä vaan rakentaa ohjaajan ja läheisyysohjaajan yhteispelissä leikkikenttä, jolla olla rohkea.

Siirtymäkeinot (closure)

Siirtymäkeinot tarkoittavat kaikkia niitä työkaluja ja tekniikoita, joita tarvitaan erilaisiin siirtymiin hahmon ja oman itsen välillä sekä kodista töihin saapumiseen ja töistä kotiin palaamiseen.

Vaativammat roolit vaativat enemmän tämänkaltaista työskentelyä – eikä omasta mielenterveydestä ja kehosta huolehtiminen ole koskaan pahitteeksi. Näitä voivat olla sekä konkreettiset rituaalit, joita tekee töiden alussa ja niiden päätteeksi; rituaalit kohtauksen aloittamiseen ja päättämiseen sekä toisaalta ihan vain kaikki omat keinot huolehtia itsestä (ns self-care).

Esiintyjän on tärkeää löytää ne tavat ja rituaalit, jotka toimivat juuri itselle.

TYÖN TUKIJAT

Olen alla listannut työtäni läheisyyspedagogian kanssa tukeneet tahot logoineen. Tähän mennessä tällaisia ovat olleet Svenska Kulturfonden (vuonna 2018 resstipendium, vuonna 2019 lärlingstipendium) sekä Suomen kulttuurirahasto (liikkuvuusapuraha vuonna 2019).

Svenska kulturfonden on kokenut tärkeäksi tukea läheisyyspedagogian tutkimustani

RESURSSEJA ONGELMATAPAUKSIIN

Näyttämöläheisyyden avulla kerromme ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden maailmasta. Näyttämöväkivallan kanssa taas kyse on väkivaltaisista tarinoista. 

Jos jotain huolestuttavaa tapahtuu produktiota rakentaessa, ovat nämä kaksi paikkaa, joihin ottaa yhteyttä, ja he neuvovat jatkotoimenpiteistä. Kummankin pitäisi olla matalan kynnyksen yhteydenottokanava, joten vaikka vain epäillessäsi jotain ikävää tapahtuneen.

Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen mielenterveysseura) – Puhelinnumero, johon voi soittaa missä tahansa epämääräisessäkin kriisitilanteessa.

Rikosuhripäivystys (Rikosuhripäivystys) – Jos epäilet joutuneesi – tai jonkun muun joutuneen – rikoksen uhriksi, ota yhteyttä heihin. He osaavat neuvoa jatkotoimenpiteistä.

Ammattilaisten kannattaa käydä läpi oman työyhteisön raportointiketju (eli keneen otat yhteyttä ongelmatapauksissa). Raportointiketjun ensimmäisenä on usein työpaikan työsuojeluvaltuutettu tai muu turvallisuudesta vastaava työntekijä (läheisyysohjaaja, taisteluohjaaja/-koreografi, stunt-koordinaattori), oma lähin esimies, tämän esimiehet ja lopuksi työsuojeluviranomainen  tai tasa-arvovaltuutetun toimisto (seksuaalinen häirintä). Lisäksi kannattaa olla yhteydessä omaan ammattiliittoon,

Alaikäisten tietopaketti löytyy täältä. On tärkeää muistaa, että esimerkiksi lapsen ja nuoren oikeudet eivät katoa teatterilavalla tai harjoituksissa, ja paikalla oleva aikuinen on aina vastuussa alaikäisten turvallisuudesta. Lupalaput tai vastaavat asiakirjat eivät poista täysi-ikäisen vastuuta vaan ovat pikemminkin vain tiedonantoja huoltajille.

Jos aikuinen (esim ohjaaja) yllyttää nuorta ihmistä tekemään jotain intiimiä näyttämöllä, on tämä rikosoikeudellisesti vastaava tilanne kuin yllyttäminen vastaavaan tekoon. Lisäksi on mahdollista että jopa simuloidussa intiimissä tilanteessa ylitetään lapsipornografian kynnys.

Muita resursseja

Jos esiintymistyön vaikutukset valuvat arkeesi, tai arki esiintymistyöhösi, auttavat nämä resurssit sinua.

Mielenterveysneuvontaa (Mielenterveyden keskusliitto) – Paikka, johon voi soittaa, jos kaipaa tukea mielenterveydestään huolehtimisesta

Neuvova ja auttava puhelin parisuhdeväkivaltaa kokeneille (Nollalinja) – jos epäilet joutuneesi osaksi väkivaltaista parisuhdetta, heihin voi ottaa yhteyttä

Tarkista lähin turvakotisi, parisuhdeväkivaltaa kokeneille (Turvakotisäätiö) – lähimpään turvakotiin voi paeta turvaan kokemaansa väkivaltaa

Aloita keskustelu

Kuva Intiimit hetket kurssiltani (2018)